Kuvista ja yksityisyydestä

Joku aika sitten keskusteltiin siitä, rikkooko äiti lapsensa yksityisyyttä ja oikeuksia, jos hän postaa lapsesta kuvia blogiinsa. Oma mielipiteeni tästä on, että toisen ihmisen kuvien julkaiseminen ilman tämän ymmärrystä ja suostumusta - iästä riippumatta, oli kyseessä oma lapsi tai ei - ei ole oikein eikä millään tavalla tarpeellista, mutta jos joku sen välttämättömäksi kokee, julkaistavia kuvia voi ainakin suodattaa normaalilla järjenkäytöllä. En oikeastaan edes pidä mammablogeja tältä kannalta ongelmallisina, koska äitiydestään ja kakaroistaan kertovan, lähtökohtaisesti aikuisen ihmisen luulisi haluavan antaa sekä itsestään että jälkikasvustaan lukijoille mahdollisimman ruusuisen mielikuvan, jolloin sitä kuvamateriaaliakin luulisi sensuroitavan ainakin jollakin tavalla. Vaikka onhan meitä moneen junaan ja minkään julkaisun seurauksia ei voi koskaan ennustaa varmasti.

Isommaksi ongelmaksi toisten yksityisyyden loukkaamisessa mä katson kuitenkin ihan toisen poppoon: teinit. Bloggaaminen on nyt jonkin sortin trendi ja tuntuu, että jokainen itseään kunnioittava yläkouluikäinen tyttö pitää lifestyleblogia, joita myös massablogeiksi haukutaan. Samalla lukijoiden määrästä on tullut näille nuorille valtavan tärkeä tekijä, statussymboli, ja blogin sisällön on miellytettävä mahdollisimman monia. Liikaa syvällisyyttä vältellään ja blogeista tehdään kuvapainotteisia, koska tekstiblogi leimataan helposti tylsäksi, kun ikätovereiden kärsivällisyys ei ehkä riitäkään pitkien pohdintojen lukemiseen. Myös postaustahti on tärkeä, eli kuvamateriaalia on oltava paljon. Sen lisäksi, että mukana on oltava aiheita, joita muillakin on (jäätelöpurkeista muumimukeihin ja linssinsuojuksiin), pitää tietenkin näyttää myös olevansa sosiaalinen ja julkaista kuvia toisista ihmisistä.

Nyt siis vihdoin siihen ongelmaan: mä olen monesti nuorten tyttöjen - ja toki poikienkin - blogeja selaillessani pohtinut, onko kaikilta kuvissa esiintyviltä ihmisiltä kysytty lupa kuvien julkaisemiseen. Kysehän ei nyt ole siitä, että mäkkärissä otetun kuvan taustalla näkyy paikan työntekijä tai muita asiakkaita, vaan siitä, ketä on kuvan pääosassa. Pahimmassa tapauksessahan on nimittäin niin, että nämä toiset ihmiset eivät edes tiedä, että heistä levitetään kuvia netissä. Vaikka kuvissa ei sinänsä olisikaan mitään arkaluontoista, jokaisella on luonnollisesti oma mielipiteensä siitä, millaisen kuvan haluaa itsestään julkaistavan. Eikä liene kovin mukavaa löytää vahingossa itsestään kuvia, joita ei ole koskaan itse nähnyt.

Osalle teineistä tuntuu olevan se ja sama, paljonko ja millaisia heistä kuvia netissä liikkuu, koska ladataanhan niitä itsekin melkoisella syötöllä Facebookiin, omiin blogeihin ja ties minne. Mutta blogien kuvissa esiintyy paljon muitakin. Törmäsin kerran postaukseen, jossa nuori tyttö kertoi perheensä käyneen kuvattavana studiossa - ja julkaisi samassa koko perheen muotokuvat ja perhepotretin. Eräs toinen neitokainen kertoi ulkoilleensa alle vuoden ikäisen sukulaistyttönsä kanssa ja liitti samaan postaukseen kuvia todisteeksi. Kun mietin, millainen olin murrosikäisenä on ihan selvää, etteivät minun sukulaiseni, sisarukseni ja vanhempani olisi tienneet blogiharrastuksestani yhtään mitään, jos silloin olisin blogannut. Tuskinpa tietävät näidenkään tyttöjen läheiset.

Kenellekään meistä ei voi tarpeeksi teroittaa sitä, että netissä julkaistavan materiaalin kanssa on ihan oikeasti oltava varovainen ja pidettävä järki päässä - varsinkin, kun kyseessä on toiseen ihmiseen liittyvä tieto tai kuva. Mutta jos on mammabloggareita syytetty lapsilleen hallaa tekevästä kirjoittelusta, olisi syytä puuttua myös teinien tekemisiin. Miten bloggaajamassoille sitten taotaan järkeä päähän - sitä en osaa sanoa.