Vaan kun se ei ole niin yksinkertaista

Kirjoittelin joku aika sitten vaihto-ohjelmien hakupapereiden täyttelystä. Hakemukset lähtivät siis Aarhusin ja Bergenin yliopistoihin ja sain reilu viikko sitten ilmoituksen, että ensiksi mainittuun (ensisijaiseen hakukohteeseeni) olisin päässytkin. Vaan kun se ei olekaan niin yksinkertaista.

Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon eli kandin+maisterin ohjeellinen suoritusaika on viisi vuotta. Mulla on menossa laskennallisesti toinen vuosi Tampereen yliopistossa ja takana on yksi alanvaihto yhteiskuntatieteestä toiseen. Harppaus ei ole suuren suuri ja saan kaikki ensimmäisen vuoden opintoni sivuaineopinnoiksi uuteen tutkintooni. Opinto-ohjelman vaihtaminen ei siis minusta ole mikään tekosyy valmistumisen pitkittämiselle ja jos ohjeellisten aikataulujen mukaan mennään, mun pitäisi olla hallintotieteiden kandidaatti reilun vuoden päästä ja jatkaa siitä seuraavana syksynä hallintotieteen maisteriopintoihin. Vaan kun se ei olekaan niin yksinkertaista.

Tampereen yliopistossa on toteutettu laaja tutkintouudistus, jonka selittämiseen täällä jotakuinkin ymmärrettävässä muodossa menisi vähintäänkin muutama postaus. En mene siihen sen tarkemmin, mutta totean vain, että meillä opiskellaan nykyisin kandiksi ilman "pääainetta" - kandidaatintyösi saat tehdä mistä tahansa tutkinto-ohjelman oppiaineesta, mutta se ei takaa pääsyäsi haluamaasi oppiainetta vastaavaan maisteriohjelmaan. Kilpailutilanne on siis siirretty pääsykokeista itse opiskeluaikaan, koska onhan se nyt selvää, että toiset opintosuunnat ovat suositumpia kuin toiset. Tarkoituksena on kuulemma antaa opiskelijoille aikaa pohtia tarkkoja kiinnostuksen kohteitaan lykkäämällä erikoistumista ja täten lyhentää opiskeluaikoja. Vaan kun se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Maisterisuuntaan hakeudutaan laskennallisen toisen opintovuoden keväällä - joka on minulla käytännössä tämä vuosi. Tämä vuosi on poikkeuksellinen, koska lähtökohtaisesti suurin osa uusien tutkinto-ohjelmien opiskelijoista opiskelee yliopistossa ensimmäistä vuottaan ja maisterisuuntiin hakeutuvia on varsin vähän. Ja kun keskellä isoa muutosta ollaan, niin kukaan ei oikein tiedä, millä perusteella tänä vuonna saa luvan suuntautua tiettyyn maisteriohjelmaan - eikä ne tulevatkaan vuodet ole oikein vielä selvillä. Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan lukea ja mulla on sen ympärille selkeästi rakennettu suunnitelma. Toisin sanoen jos nyt käy niin, että en saakaan tänä vuonna lupaa opiskella hallintotieteen maisteriohjelmassa, mun valmistumiseni voi viivästyä, koska suunnitelmat voi mennä pahimmassa tapauksessa ihan uusiksi.

Yritän kiirehtiä kandidaatintutkintoni valmiiksi ensi kevääseen mennessä, jotta mulla olisi kaikki mahdolliset painostuskeinot käytössä, kun yritän päästä eteenpäin ja saada itseni niissä kovasti toitotetuissa ohjeajoissa yliopistosta ulos. Että pidentyy työura sieltä alkupäästä ja silleen. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että vaihto-opiskelua on lykättävä sinne maisterivaiheeseen. Ei tää yliopisto-opiskelijan elämä ole todellakaan aina ihan yksinkertaista.

Koko juttu on niin monimutkainen ja sekava, että tämän perusteella lukija saa vain pintaraapaisun siitä, missä mennään. Älkää edes yrittäkö ymmärtää homman logiikkaa, tulee vaan pää kipeäksi.